Ailio.fi – Suomalaisia korusuunnittelijoita

Kirsti Doukas toimi Kalevala Korun pääsuunnittelijana vuodesta 1994 vuoteen 2010. Hän jatkoi Kalevala Korun palveluksessa muotoilujohtana. Doukas opiskeli artenomiksi ja kultasepäksi Lahden Muotoiluinstituutissa ja myöhemmin taiteen maisteriksi Taideteollisessa. Hänet on palkittu useasti: Vuoden kultaseppä 1999, Muotoilun valtionpalkinto 2006, Pro Finlandia 2014. Nykyisin hän toimii yrittäjänä Saarikorpi Design Oy:ssä yhdessä miehensä, Kultaseppämestari Kristian Saarikorven kanssa.

Erik O.W. Ehrström oli alkuun piirustusta Pariisissa ja maalausta Akseli Gallen-Kallelan oppilaana opiskellut taiteilija joka suunnitteli uransa aikana useita koruja, rasioita ja peinesineitä. Tyyliltään ne ovat Art Nouveauta, joka on suomalaisessa korusuunnittelussa melko harvinaista. Hän luovutti paljon koruja Taideteollisuusyhdistyksen vuosiarpajaisiin, eikä signeeraamattomien esineiden nykyomistajilla välttämättä ole tietoa niiden tekijästä. Vuonna 1918 Ehrström suunnitteli kruunun Suomen tulevalle kuninkaalle.

Viljo Hirvonen oli metalliseppämestari joka usein korujen sijaan muistetaan Alvar Aallon suunnittelemien valaisimien valmistajana. Artekin myyntivalikoimaan tuli myös hänen muita esineitään, pääosin kuparista ja messingistä valmistettuja koruja, tarjoiluastioita ja kynttilänjalkoja. Hän sai Taideteollisuuden valtionpalkinnon vuonna 1969.

Mauno Honkanen on taiteilija, muotoilija ja hopeaseppä joka työskenteli Koruteollisuus Tillanderilla kolmen vuosikymmenen ajan. Honkasen oppi-isiä Taideteollisuusmuseossa olivat muun muassa Tapio Wirkkala ja Kaj Franck. Hänen tyylinsä on pelkistetty.

Saara Hopea suunnitteli korujen lisäksi lasiesineitä ja huonekaluja. Hän opiskeli sisustustaidetta Taideteollisessa keskuskoulussa, ja piirsi alkuun huonekaluja Majander Oy:lle. Hän siirtyi piirtämään valaisimia Paavo Tynellin johtamaan Taito Oy:hyn, ja sitten muotoilijaksi Nuutajärven lasitehtaalle. 1959 Saara Hopea ryhtyi isänsä kuoleman jälkeen perheensä kultasepänliikkeen taiteelliseksi johtajaksi. Avioliitto vei hänet New Yorkiin, ja sitten Nepaliin ja Intiaan. Saara Hopea on palkittu Milanon triennaaleissa vuosina 1954 ja 1957.

Eila Minkkinen on kuvanveistäjä ja hopeaseppä joka opiskeli metallitaidetta Taideteollisesssa oppilaitoksessa ja teollista muotoilua Taideteollisuusopistossa sekä oli oppilaana kultasepän vertaassa. Minkkisen päämateriaaleja koruissa ovat hopea ja pronssi, mutta myös kokeilevat materiaalit kuten paperi. Teoksia on useiden museoiden kokoelmassa, ja hänen korujaan on ollut esillä näyttelyissä yli kolmessakymmenessä maassa.

Germund Paaer oli Kalevala Korun ensimmäinen pääsuunnittelija, ja vastasi korujen suunnittelusta yrityksessä vuoteen 1950 saakka. Koruja kertyi satoja. Suosituin näistä on Kuutar joka sai nimensä Kalevalasta. Paaer oli mukana Suomen taide- ja kulttuurielämässä monella muullakin tapaa, muun muassa piirustuksen, graafillisen tyyliopin ja tekstauksen opettajana sekä Kustannus Oy Otavan taiteilijana. Korujen lisäksi hän suunnitteli julisteita, postikortteja, puuesineitä ja järjestömerkkejä.

Pekka Pietikäinen toimi vuosina 71-81 Auran Kultaseppä Oy:n pääsuunnittelijana, ja perusti myöhemmin oman yrityksen, PlatinOro Oyn. Hän oli kelloseppä toisessa polvessa. Pietikäinen suunnitteli hopeisia käyttöesineitä, koruja ja kelloja. Tunnetuimpia näistä ovat sveitsiläisille arvokellojen valmistajille kuten Omegalle suunnitellut hopeakuoret.

Alma Pihl oli legendaarisella Fabergéella suunnittelijana ennen Venäjän vuoden 1917 vallankumousta. Hän suunnitteli lähes kaksi tuhatta korua joista tunnetuimpia ovat pääsiäismunat Talvimuna ja Ristipistomuna. Suomeen muuton jälkeen Pihl toimi opettajana ja hänen työnsä korusuunnittelijana pitkälti unohdettiin aina 1980-luvulle saakka.

Pentti Sarpaneva erikoistui etenkin edullisemman hintaluokan koruihin, joita valmistettiin myös teollisesti valamalla. Sarapeva teki yhteistyötä myös Kalevala Korun kanssa ja toimi Turun Hopea Oy:n taiteellisena johtajana,

Janna Syvänoja on monipuolinen taiteilija ja muotoilija. Palkittuun tuotantoon mahtuu niin koruja kuin tilataidettakin. Materiaali on usein kierrätettyä, koruihin on päätynyt muun muassa kierrätyspaperia ja teräslankaa.

Liisa Vitali aloitti korujenvalmistuksen harrastuksena maatilallaan Somerolla. Myöhemmin korut alkoivat saada kaupallista menestystä, myös kansainvälisesti. Hänen korujaan on otettu uudelleentuotantoon 2000-luvulla.

Björn Weckström on ehkä suunnitellut maailmalla tunnetuimman suomalaisen korun, sillä hänen käsialaansa oli Planetaariset laaksot, prinsessa Leian kaulakoru Tähtien Sodassa. Koruja nähtiin myös Yoko Onon päällä Yhdysvalloissa. Lapponia Jewelryn korujen lisäksi Weckström suunnitellut lasiesineitä ja veistoksia.